Pidän vanhoista hengellisistä lauluista. Kaikki virret ei ihan kolahda, mutta vietin lapsuuteni Hengellisen laulukirjan laulujen parissa, ja mm. niistä monet pyörii mielessä aika ajoin edelleen. Viimeisimpänä mielessä on tänään soineet Kiitos että kerran kotiin saan mä tulla ja Kultakaupunkiin mun sydämeni kaipaa. Nää nous mieleen, kun istuin iltateellä parvekkeella, ja katselin kaunista taivasta.

Kaipaan kotiin, tällä hetkellä myös täällä Riihimäellä. Löydettiin meidän koti Paulin kanssa ennen juhannusta, ja siitä asti se on ollut mun mielessä koti, vaikka muutankin vasta häiden jälkeen. Huomaan vähän väliä suunnittelevani sen sisustusta, mutta ennenkaikkea elämää siellä; rauhaa, hiljasuutta, tilaa, Paulin kanssa yhdessä elämistä.

Tää häiden ja yhteisen elämän ja kodin odottaminen on saanu mut monesti aattelemaan Jeesusta. Tai että tää kaikkihan on samalla kuvaa, siitä, mikä suhde meillä Jeesuksen kanssa on ja tulee olemaan. Sitä voi oottaa vielä paljon suuremmin odotuksin, tää nykynenhän on vaan tulevan varjo ;) Aika hurjaa...

Hiihtoloman lopuksi oltiin Paulin kanssa mukana  Avioon aikovien viikonlopussa Vivamossa. Mulla on ollut jokseenkin epäilevä asenne kaikki parisuhdeleirejä ja -kursseja kohtaan, mutta nyt ne kyllä osottautuivat vääriksi. Tässä muutama sitkein ennakkoluulo korjauksineen :)

Yksi parhaista tehtävistä leirin aikana oli suhteen merkittävien hetkien kerääminen. Tää tapahtui niin, että kumpikin parista kirjoitti erillisille lapuille 10 itselleen merkittävintä hetkeä suhteen alusta tähän hetkeen. Sitten laput luettiin yhdessä ja aseteltiin "aikajanalle" suhteen alusta nykyhetkeen. Suosittelen!

Kahvilatiimin koulutuksen puitteissa tehtiin viime viikolla DiSC-persoonallisuustesti. Tällä viikolla saatiin sitten tulokset.

Testiä tuntevat varmaan jo ennakolta osais pistää mut oikeaan lokeroon:DS hyvin vahvalla D:llä. Testiä tuntemattomille: tämä yhdistelmä tarkoittaa lyhyesti sanottuna kehittäjää. D taitaa tulla englannin kielen sanasta Dominant eli hallitsevuus, S puolestaan tarkoittaa vakautta. Kuvauksessa avainsanoja oli: riippumattomuus, periaattellisuus, ongelmien yksinkertaistaminen ja nopea ratkaiseminen, asia-keskeisyys (S-tyyppi taas on ihmiskeskeinen, joten ei se ihan noin jyrkkää mulla ole, vaikka asioihin painottuukin) ja tehokkuus = asioiden loppuun saattaminen.

Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että teen, tai ainakin ohjaan, asiat mieluusti itse. Vähintään niiden suunnittelun. Oikeasti toteuttaminen jää kyllä välillä vähän puolitiehen... En ota asioita tai ideoita useinkaan vastaan suoralta kädeltä, vaan tutkin ja pohdin niiden toimivuutta ensin itsekseni, ja hyväksyn sitten sen mistä olen samaa mieltä. Esimerkkitapauksissa mun persoonallisuustyypille oli merkitty tyypilliseksi lauseeksi "ajatellaanpa". Sen lukeminen nauratti, mun suusta kuulee nimittäin usein repliikin "mietitääs nyt vielä". Näissä mietinnöissä mua ei välttämättä häiritse tulla lopputulokseen, joka eroaa yleisen mielipiteen kanssa. Suunnittelu- tms.keskusteluissa saatan puolustaa ja tuodan oman mielipiteeni julki hyvinkin suoraan ja ehdottomasti, mutta normaalissa elämässä en juuri pidä melua niistä. Riittää, että saan järjestää oman elämäni niin kuin tahdon.

Oon tehnyt sen verran persoonallisuustestejä sekä opintojen että seurakunnan puitteissa, ettei tää testi varsinaisesti paljastanut mitään uutta. Mielenkiintoinen se kuitenkin oli, ja vielä mielenkiintoisempaa oli päästä tutustumaan muiden tuloksiin. Aina tällasissa tilanteissa jään ihmettelemään sitä, miten monella eri tavalla maailman voikaan nähdä! Lisäksi tällaiset antaa hyvän pohjan keskusteluille. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon jo aiemmin huomattu mutta tässä taas esiin noussut tosiasia, että kun mä luonnostani kyseenalaistan uusia ideoita ja toimintamalleja, niin Paulille puolestaan on tyypillistä kehittää ja luoda sellaisia :) Kunhan saadaan keskustelu ja ilmaisu kohdilleen niin meiltä voi odottaa miten huikeita ja omaperäisiä saavutuksia tahansa!

Ongelmatilanteissa ja arjenkin keskellä on parempi kysyä Jeesukselta ensin:
"Mitä mun pitäisi tehdä?", kuin pyytää häntä tekemään erilaisia asioita.

Tää on puhutellut kovasti. Ero noiden kahden toimintatavan välillä ei oo suuren suuri, mutta oleellinen. Eka tapa lähtee siitä, että luotan Jeesuksen viisauteen, jälkimmäinen siitä, että luotan omaani. Oon tällä viikolla soveltanut tätä töihin. Mulla on muutamia tosi levottomia ryhmiä ja oppilaita, joiden puolesta oon kyllä rukoillut jo pitkään. Oon pyytäny Jeesusta tekemään sitä ja tätä ja tuota, rauhoittamaan jne. Ihan kaueasti ei kuitenkaan oo tapahtunut. Tiistai-iltana sitten kysyin Jeesukselta, mitä ihmettä mun oikein tässä tilanteessa sitten pitäisi tehdä. Lopputulos oli, että olen nyt mennyt koululle joka aamu hieman aikaisemmin, jotta ehdin rukoilla "luokassani" ennen tuntien alkua.

Tänään mennään Paulin kanssa Halikkoon pitämään nuorten iltaa. Hassua, mutta toisaalta ihan hyvä, olla perjantai-ilta poissa kahvilalta. Halikon jälkeen mä jatkan matkaani Turkuun :)! Eka kerta tänne muuton jälkeen, kun meen sinne ihan vaan oleilemaan.

Pyhäkolussa opeteltiin pienenä ulkoa muistolauseita. Nyt vähän isompana myös Jumala on aina tasaisin välein antanut kulloiseenkin tilanteeseen sopivia "muistolauseita".

Eilen oltiin Paulin kanssa valmistautumassa vuoden ensimmäiseen kahvilailtaan*. Olo oli melkoisen stressaantunut, ja jossain määrin ärtynytkin. Rukoiltiin, ja Jeesus ohjasi meidän huomioon kaikkeen siihen hyvään, toimivaan ja kauniiseen, mitä hän on tehnyt ja meille ja seurakunnalle antanut. Ahdistus, stressi yms. katosivat. Ihan uskomatonta, miten helposti sitä keskittyy tuskailemaan ja pyörittelemään aina sitä mikä on omasta mielestä pielessä tai toimimatonta, vaikka Raamatussa selvästi sanotaan:

Viime viikko oli niin hektinen, ettei blogin päivittämiselle kertakaikkiaan ollut aikaa. Ehkäpä ajatukset ovat tässä viikon aikana ehtineet hautua ja muhia selkeäksi yhteenvedoksi? Pahoin kyllä pelkään, ettei näin ole ehtinyt kaiken kiireen keskellä tapahtua...

Viikonloppu oli kuitenkin varsin onnistunut. Kahdeksan 18-28 -vuotiaan naisen kanssa pohdittiin serustelua ja suhdetta miehiin (tässä aiheessa Pauli ja Markus toivat mukaan hieman miesnäkökulmaa), kauneutta ja sen voimaa, rikkinäisyyttä ja monia muita aiheita. Keskustelujen lisäksi ja ohessa saunottiin, painettiin tyynyliinoja, laitettiin ruokaa ja syötiin hyvin.

Mulle tärkeintä viikonlopussa oli yhdessä olo. Kukaan osallistujista ei tuntenut entuudestaan kaikkia muita, mutta tästä huolimatta tunnelma oli pienen alkujännityksen lauettua avoin ja läheinen. Mulle ei vielä täällä Riihimäellä oo ehtinyt muodostua omaa "tyttöverkostoa", joten senkin vuoksi nautin kovasti viikonlopusta tyttöporukassa! Käsitellyistä teemoista mua jäi pohdituttamaan eniten kauneus. En osaa siitä edelleenkään mitään kovin jäsenneltyä kirjoittaa, mutta erityisesti mua sykäytti oivallus siitä, että kauneus on Jumalan ominaisuus ihan samalla tavoin kuin vaikka rakkaus tai viisaus. Kauneus ilmentää ja ylistää yhtä Jumalan puolta.

Viikonloppu laittoi mut myös miettimään itseäni. Kuka olen, mihin suuntaan olen kasvamassa ja mikä on mun paikkani tässä maailmassa ja Jumalan valtakunnassa. Nämäkin pohdiskelut näyttäisivät jossain määrin johtavan naiseuteen. Luulisin, että yksi tärkeä kasvusuunta mun elämässä on nimenomaan kasvaminen sellaiseksi naiseksi, kuin Jumala mut on tarkottanut. Viime päivinä mulla on ollut mielessä se Tiituksen kirjeen kohta, jossa Paavali kehottaa vanhoja naisia olemaan hyvään neuvojia ja ohjaamaan "nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä ja miehilleen alamaisia" (Tiit.2:3-5). Mä en oo vielä ihan kauhean vanha, enkä edes vaimo, mutta tohon suuntaan mä haluaisin kasvaa ja tolla tavalla toimia. Kolmas iso opettelun paikka on sitten vielä eläminen ja työskenteleminen yhdessä Paulin kanssa, ei enää yksin.