Katselin eilen jälleen Hobby Hallin mattotarjontaa, kun tarvitsisin melkeinpä jokaiseen huoneeseen matot. Mikään entisistä matoistani ei oikeastaan sovi tänne ollenkaan. 
Löysin lehtikasasta viimeksi tulleen kuvaton ja tietenkin sieltä sitten kolme oikein sopivaa mattomallia tarjoushintaan. Ainoa "paha" asiassa oli se, että tuo kuvasto oli ehtinyt mennä vanhaksi eikä hinnat olleet enää voimassa. No, lieneekö tuo itseasiassa niin paha, koska minulla ei ole tällä hetkellä latin latia laittaa uusiin mattoihin, vaikka niitä kuinka haluaisin. Pesukoneen osto ja jo Vaasassa tilaamani höyrymoppi kun rasittavat osamaksuineen kukkaroani koko tämän loppuvuoden ja pesukone vielä ensvuoden puoleltakin pari kuukautta. Joten ei tässä nyt muu auta, kuin haaveilla vaan uusista matoista ja katsella tarjontaa eri kaupoissa. Kaikki tulee ajallaan. 
Niin kävi myös tuon olohuoneen lampun kanssa. Mielessä pyöri kaikenlaisia vaihtoehtoja ja katselin samalla tavalla kauppojen tarjouksia, samalla tietäen, että rahaa ei nyt juuri ole. Niin, kuinka ollakaan, sain tuon lampun ihan ilmaiseksi, kun kävin siellä äitini vinttikammarissa . Niin se vaan universumi auttaa ja antaa sitä mitä tarvitset. Enkä minä muuta haluakaan, kuin sitä mitä tarvitaan. Valo esimerkiksi näillä leveysasteilla talviaikaan on aika tarpeellista sisätiloissa. Matot eivät ole elintärkeitä asioita, mutta luovat kyllä viihtyisyyttä ja kodikkuuutta ja talvella myös lämpimyyttä jalkojen alle täällä pohjolassa, joten niiden haluaminen on myös ihan perusteltua. Niitä jaksan kuitenkin odottaa, kunnes minulla on varaa ostaa ne. Voihan myös olla, että enkelit auttavat siinäkin asiassa, jos oikein nätisti pyydän. 
Olen myös kokeillut tuota aarrekartan tekemistä ja niin voisin tehdä nytkin. minulla on hieno kansio oikein sitä varten. Sellanen valokuva-albumi, jonka valkoisille, silkkipaperilla toisistaan erotelluille lehdille voin liimailla kuvia haluamistani asioista ja myös piirtää ja kirjoittaa. Se on paitsi kivaa puuhaa, myös toimiva keino saada sitä mitä tarvitsee ja haluaa. Pitää vain olla tarkka siitä, mitä haluaa, sillä se tuppaa tosiaan toteutumaan. 

Sitten, kun saan uudet matot, (joista mulla on jo selkeä näkemys, millaisia niiden tulee olla) voin antaa nämä nykyiset matot jollekin joka tarvitsee/haluaa ne. Nämäkään eivät ole vielä kovin vanhoja. Vanhin vain n 1 1/2 vuotta sitten hankittu. Halpoja alemattoja, mutta kauniita tilassa, johon sopivat. Vaasan asuntooni ne olivat just passelit, mutta tämä asunto on niin toisenlainen.

Säätilasta vielä tähän loppuun senverran, että takatalvi tuli muutama päivä sitten ja jatkuu kuulemma yli pääsiäisen.  

Kuukausi tässä nyt sitten on tosiaan totuteltu jälleen olemaan Ikaalilainen. Alun hankaluuksien jälkeen elämä on tasaantunut ja olen koittanut vähän sisustaakin tätä uutta kotiani.
Muuten olen kyllä tyytyväinen asuntooni, mutta täällä on kauhean kylmä. Koko maaliskuun ajan, kun vielä on talvinen sää ulkonakin, täällä sisällä on ollut aamuisin vain noin 15-17 asetetta lämpöä ja sama toistuu illalla. Päivällä, kun aurinko paistaa noista isoista ikkunoista olohuoneeseen ja muutenkin on "touhua" (hellan ja uunin lämpöä ym) niin se nousee lähelle 20 astetta. Nyt loppukuusta jopa ylikin, kun ulkonakin on plusasteita. Mutta ensitalvena en kyllä aio enää palella täällä, sitä ennen on tehtävä jotain lämpimyyden lisäämiseksi. Pois en ole aikeissa muuttaa 

Kävimme heti ensimmäisenä lauantaina muuttoni jälkeen Tampereella siskoni luona kyläilemässä pojan perheen kanssa ja ostin samalla reissulla Eurokankaasta olohuoneeseen uudet verhot. Mitkään olemassa olevista kun ei näyttäneet kivoilta näissä ikkunoissa. Niin se vaan on, että eri asunnoilla on eri "henki" ja niihin sopii erilaiset tekstiilit ja tavarat. Nyt mm tuo minun ikivanha, aikoinaan ensimmäiseen kotiini 70-luvun alkupuolella mieheni kanssa ostama keittiönpöytä sopii tänne, kuin "nenä päähän" -ja kuinka monta kertaa olenkaan ollut aikeissa luopua siitä, kun se ei ole mielestäni sopinut asuntooni. . Poikanikin sanoi juuri samaa, että onneksi et ole heittänyt sitä menemään...

Sitten vielä kuva noista verhoista ja pöydästä, sekä retrolampusta, jonka löysin lapsuuskotini yläkerran kammarista, kun sinne oli vaihdettu kattokruunu ja tämä oranssi veljeni aikoinaan ruotsista tuoma (70-luvulla) lamppu oli käynyt tarpeettomaksi. 

No niin, jospa nyt sitten, vihdoin viimein, olisi voimia ja aikaa päivittää tääkin blogi. 
Ihan aluksi täytyy todeta, että muutto ei sitten mennyt ihan niinkuin "strömsöössä".  Nyt se jo jaksaa hymyilyttää, mutta ei kyllä silloin, kun saavuin viimein muuttokuormani jäljessä tänne uuteen kotiini. 
Takana oli monen viikon pakkaaminen ja erilaisten tavaroiden järjesteleminen ja "kärrääminen" mitä minnekin; kierrätykseen, kavereille, roskiin jne...
Lopulta kuitenkin suunnilleen kaikki, minkä katsoin itselleni edelleen tarpeelliseksi (josta täällä sitten vielä huomasin, että vieläkin on itselle tarpeetonta.) oli pakattuna ja odottamassa muuttoautoa, jonka olin tilannut hyvissä ajoin 28. 2. klo 9:00 tulemaan asuntoni eteen. 
Tässä kuvaa siitä, miten elelin viimeiset pari viikkoa ennen muuttoa:





Maisema oli tuolloin vielä luminen ja pakkasta oli aika lailla päivittäin... elettiin siis Helmikuun loppupuolta.
Olin ollut useaan otteeseen puhelimitse yhteydessä poikaani, joka kävi siellä uudella asunnolla seuraamassa remontin edistymistä ja oli keskustellut monta kertaa remontintekijän kanssa siitä, että tuleeko valmista siihen päivämäärään mennessä, jolloin olin muuttamassa. Tämä remontintekijä oli pariviikkoa ennen tuota päivää ollut vielä varsin huoleton ja sanonut etä "aikaa on vielä runsaasti". Poikani ja hänen työnantajansa olivat sitten Maanantaina 27.2 vasta päässeet asentamaan niitä keittiökalusteita ja ahertaneet siellä 10 tuntia niiden kimpussa. Tiistai aamuna poikani tuli sitten appensa kanssa Vaasaan minun avukseni ja kertoi, että siellä oli edellisenä päivänä vielä työmaa täysin käynnissä, mutta että ne olivat uskoneet, että Seben antamaan arvioon kellonajasta, jolloin muuttokuorma saapuu (n.13:00)  kaikki olisi poissa. 
Mutta kun muuttokuorma pääsi Ikaalisiin, asunnolla näytti tältä:





Ja kaikenkukkuraksi remppamies maalasi kaikessa rauhassa keittokomeron seinää!!!  Olin todella ihmeissäni. Remonttimies alkoi selittämään, että hänen pitäisi olla jo Hämeenkyrössä tekemässä toista hommaa, mutta kun täällä tuli jotain ongelmia... jne jne. Lisäksi hän alkoi vedota siihen, että heillä piti olla aikaa helmikuun loppuun saakka ja nythän on karkausvuosi, että heillä periaatteessa olisi vielä "huominenkin" päivä aikaa...  ja että hänen on tultavakin vielä huomenna tekemään joku pikkuhomma, en nyt muista mikä se oli. Olin todella väsynyt siitä kauheasta rumbasta mikä oli jo takana (kantamista ja raahaamista ja kahden oksentavan/kakkaavan kissan huoltamista muuttomaktalla yms) Väsyneisiin aivoihini ei mahtuntu muuta kuin se, että en voi jäädät tänne, koska täällä ei voi vielä asua! Ihmettelin kyllä, että miksi minua ei informoitu ajoissa siitä, että tämä asunto ei tule valmiiksi siihen päivään mennessä, jolloin ilmoitin muuttavani. Jos olisin saanut tiedon ajoissa, olisin toki yrittänyt siirtää muuttoauton tuloa vasta 1.3. tapahtuvaksi. Sitäpaitsi ihmettelin myöskin sitä, että miten voi ammattitaitoiselta remonttifirmalta mennä 47 neliön kaksion remontoimiseen (kaikenlisäksi keittiökalusteet, ja niiden asennus tuli eri firmasta) yli kuukausi aikaa! He saivat nimittäin tuon tehtävän isännöitsijältä minun läsnäollessani 25, Tammikuuta. Minä uskon, että minulta ja joltain apurilta kanssani olisi mennyt enintään viikko. Enkä ole ammattilainen, mutta olen toki tapiseerannut ja laittanut jopa lattioitakin, (joskus anopin keittiöön linoleumilaatat ja kotiini muovimattoa) samoin maalannut seiniä ym ym. Mitkään noista hommista ei ole kauheen vaikeita.
Se on kyllä sanottava, että remonttifirma teki täällä hyvää työtä. Jälki on siistiä.
Niin, siis meidän ei auttanut muu, kuin sulloa kaikki minun tavarat makuuhuoneeseen, jossa ei onneksemme ollut remonttifirman työkaluja muuta kuin pari 10 litran maalikannua, jotka poikani oli jo tunkenut vaatekaappiini, kun ei eteiseen eikä olohuoneeseenkaan enempää sopinut, kuin mitä niissä jo oli sitä rempparoinaa. Tässä kuva makkarin ovelta vähän ennen kuin lähdin kissojen kanssa poikani luo yöksi.
No, tuosta kaikesta on nyt kulunut kuukausi ja elämä on alkanut pikkuhiljaa sujumaan alun kangertelun jälkeen. Kissatkin ovat kotiutuneet tänne hyvin ja minäkin. 
Aluksi täällä ei ollut edes hellaa, kun sitäkään ei siis oltu saatu ajoissa... Pari päivää laitoin ruokani pojalta lainaamallani sähköisellä aromigrillillä. (kätevä, sellanen pyöreä) 

Enää yksi kokonainen viikko tämän viikonlopun jälkeen ja sitten muutun Vaasalaisesta jälleen Ikaalilaiseksi. Paljon on entisessä kotikaupungissanikin tapahtunut näiden lähes 8 poissaolovuoteni aikana. 
Siellä ei ole enää "oikeata" postia, työvoimatoimisto on auki enää kahtena päivänä viikossa ja pian se lakkautetaan kokonaan ja ihmiset saavat juosta Hämeenkyrön työkkäriin. Verotoimisto on samalla tavalla auki vain kahtena päivänä viikossa muutaman tunnin kerrallaan ja arvaan, että pian sekin on historiaa... No, onneks on internet.
Mutta katukuva siellä on muuttunut positiivesempaan suuntaan. Uusia taloja on rakennettu ja kaupunkikuvaa kaunistettu entisestään istutuksin ja katutöin. Talvellakin, varsinkin joulunaikoihin siellä on kauniit jouluvalot ja koska maisema on niin kaunis, niin koko "kylä" näyttää aivan postikorttimaiselmalta silloin.

Vaan onhan tämä "minun vaasani" myös niin kaunis ja kiva paikka asua. Ikävä tulee monia juttuja, jos on tietenkin niitäkin asioita joita en tule kaipaamaan.

Tavarani ovat nyt noin puoliksi pakatut ja loput pakkailen sitten ensi viikonlopun aikaan. Täytyyhän sitä jotain olla vielä esilläkin, kun haluan tavata täällä vielä muutamia ystäviä ennen lähtöäni. Vaikka ei täällä mitenkään kivalta varmaan enää näytä kaikkien pahvilaatikoiden ja jätesäkkien keskellä... 
Nyt lauantaina tapaan Anelman. Menemme viemään SPR:lle ylijäämäkamoja (molemmilta) ja käymme vähän kaupoilla muutenkin. Minun pitää ostaa muutama iso muovilaatikko jne. Sitten menemme Anelman luo syömään ja minä katson vähän hänen kotisivujensa päivitystä. Siinäpä se lauantai sitten meneekin... 
Sunnuntaina olen luvannut mennä Tiinan kanssa kirpparikierrokselle (viimeistä kertaa) ja sen jälkeen menemme syömään. Olen luvannut tarjota Tiinalle ruuan, kun hän hommasi minulle hyvät piironkikaupat. 

Ensiviikolla sitten tapaan vielä Maaritin, joka oli juuri olkapääleikkauksessa ja toipuu siitä. Myös Hannu tulee käymään täällä vielä torstaina ja ehkäpä Timppakin tulee... Siinäpä ne sitten ovatkin tärkeimmät  ystävät näiltä vuosilta. No, Anna kyllä lukeutuu vielä tuohon joukkoon, mutta kun hän asuu nykyään Seinäjoella ja opiskelee, niin en varmaankaan pysty häntä näkemään ennen muuttoani. Toivon kuitenkin näkeväni hänet pian uudessa kodissni Ikaalisissa. Ainakin sitten kun hän on ajamassa äitiään katsomaan kotikaupunkiinsa Helsinkiin, hän voi poiketa minun luona kaffeella, ikäänkuin "puolmatkan krouvissa" .
Niin no, olisihan siinä vielä Cosimokin, mutta olen tainnut loukata häntä aika pahasti tuossa syksyllä, koska hän ei ole soittanut minulle moneen kuukauteen, vaikka hän sitä ennen piti yhteyttä melko tiiviistikin. Olen tässä pohtinut, että minun pitäisi kyllä soittaa hänelle ja pyytää anteeksi kimpaantumistani (joka oli kyllä aika lapesllista ja josta Cosimo on ottanut "itteensä") Ehkä teenkin sen tänään....

 Nyt on ollut jo melkein pari viikkoa niin kovat pakkaset, että tämä asuntokin on jälleen kerran jäähtynyt aivan "sairaan kylmäksi". Miten sen aina unohtaakin joka vuosi, kun kevät tulee, että tämä on talvisin kylmääkin kylmempi loukko. En ole siis muistanut tiivistellä ikkunoita ja ovia kesäaikaan ja kun se talvi sitten näyttää sen kovimman luontonsa, niin minä jäädyn melkein täällä. Varsinkaan, kun ei ole nuo hommat mitenkään liikkuvaista sorttia, että niissä tulisi lämmin. Maalaaminen ja ompelu kun on enemmän sellasta paikallaan pysyttelemistä. Ja perin huonoissa työasennoissa, josta päästäänkin taas kevyesti aasinsiltaa pitkin siihen, että tällaisina hetkinä multa "menee" helposti selkä. Nyt olen ollut siis puoli-invalidi jo neljättä päivää. Selkää särkee jopa levossa ja liikkumisesta ei meinaa tulla yhtikäs mitään.

Olen kuitenkin pikkuhiljaa yritellyt tuota tavaroiden lajittelua ja pakkaamista, vaikkei siitäkään tahdo tulla oikein mitään. Kävelen kuin 120 vuotias kankea vanhus. Kun pitäis kumartua ottamaan/laittamaan jotain laatikkoon, pitää oikein miettiä muutama minuutti ja hakea sitä liikerataa, että miten sen pystyy suorittamaan. *huoh*. Vaikka eipä minulla mitään kiirettä ole tuon pakkaamisen ja setvimisen kanssa, asunhan tässä vielä yli kaksi viikkoa ja selkäkin ehtii varmasti parantua ja olletikkin, jos annan sen olla rauhassa. Mutta mutta... kun aika meinaa tulla pitkäksi! 

En pysty oikein enää keskittymään mihinkään tavanomaiseen puuhaani ja siksi elän tavallaan jo tulevaisuudessa, vaikka pitäisi joka hetki olla tässä nykyhetkessä. Olisi hyvä tehdä oikein lukujärjestys kaikille asioille ja aikatauluttaa ne omille päivilleen ja edetä sitten sen mukaan, mut kun en saa sitäkään tehtyä. Olen muuten kyllä kaikissa asioissa edellä aikataulusta siinämielessä, että milloinkaan ennen muuttaessani, ei ole muuttoilmoitukset, osoitteenmuutokset, asumistukihakemukset ja kaikki mahdolliset virastoasiat olleet hoidettuina näin paljon ennen muuttoa kuin ne nyt ovat. Ei ole enää mitään muuta tekemistä, kuin se pakkaaminen ja lähtö! No, tietenkin tämän asunnon siivous ja avaimien palauttaminen.... 

Onneksi nuo kissatkin tuli leikkautettua jo hyvissä ajoin, että ovat hyväkuntoisia ja terveitä kun lähdemme. Onhan se niille varmaan aikamoinen stressin paikka muuttaa toiselle paikkakunnalle ja uuteen kotiin näin pian sen edellisen muuton jälkeen, jossa niiden emäntäkin vaihtui... Voi pikku ressuja. Yritän olla niille mahdollisimman kiltti ja rakastava. Eihän se ole edes vaikeaa, kun ne on niin suloisia. Toivotaan että pärjäämme hyvin uudessa kodissa.

Uuden kotimme remontista en ole nyt kuullut mitään uutta. Sebe kertoi, että aika hitaasti etenee, mutta uskoi, että valmista on kyllä siks kun muutan. Kerroinko jo, että siellä tehdnäänkin enemmän remppaa, mitä uskoinkaan. Kaikki seinätkin tapetoidaan ja maalataan uudelleen, joten saan kyllä sitten kokonaisvaltaisesti remontoidun "uuden" kodin. 

Tilasin jo muuten Hobby-Hallista makuuhuoneeseeni uudet verhot. Ihanat vaaleanvihreät (sellasta "wanhanvihreetä" ) pitsiverhot. Ne on kyllä enemmän sellaset kesäverhot, että katsotaan nyt sitten voinko niitä vielä näin talven aikana pitää ikkunassa, kun niistä näkyy läpi silloin kun on valot päällä... Kesällähän ne voivat olla vaikka koko ajan ikkunan edessä, eikä niistä näy sisään, mutta valo pääsee läpi kuitenkin.

Lisäksi tilasin samassa paketissa seinäkellon. Se on ihanan vanhanaikaisilla numeroilla ja ruusukuvilla koristeltu "ranskalaista tyyliä" oleva pyöreä iso kello. Laitan sen ruokapöydän taakse seinään. Siitä saavat sitten Leevi ja Henrikin opetella kellonaikoja katsomaan ja tietämään milloin on lähdettävä kouluun ja milloin äiti ja isä tulevat töistä ja hakevat heidät kotiin. Pojat kun ovat aina välillä minulla hoidossa.

Odotan malttamattomana myös jo sitä, että pääsen siskoni Eevan kanssa siihen läheiselle kirppikselle katselemaan lisää kampetta kotiin. Muuttopäivä on siis Tiistai ja Eeva on luvannut tulla heti seuraavana Lauantaina Tampereelta vähän katselemaan kanssani mööbeleitä sun muuta rekvisiittaa, mitä multa puuttuu. 

 Oli tosi hieno homma, että se firma, jossa poikani työskentelee, sai sen uuden keittiön suunniteltavaksi ja toteutettavaksi. Näin minä pysyn hyvin "kärryillä" siitä, miten siellä hommat etenee. 

Alun alkaen sen keittiön purkukin piti olla tämän kalustefirman hommia, mutta kun Sebe meni maanantaina sinne asunnolle aloittaakseen purkamisen, siellä olikin sen remonttifirman mies, joka tekee lattiat, katot ja seinät uusiksi. Siinä oli tullut joku pieni väärinkäsitys (olin kyllä paikalla, kun isännöitsijä sanoi pojalleni, että "te sitten puratte tuon seinänpätkän ja tuon keittiön ja suunnittelette ja teette siihen uuden keittiön". Mutta hällä väliä, kuka purkaa ja kuka laittaa, kunhan kaikki on kunnossa kun minä muutan. 

No, olisihan se poikani työnantaja saanut siitä tietenkin isomman urakan, jos olisi myös se purku tullut mukaan, mutta Sebe sanoi, ettei häntä kyllä haittaa, vaikka hän on ollut lomautettunakin pari kuukautta juuri siksi, että siellä on ollut niin hiljaista nämä talvikuukaudet, eikä ole paljon tilauksia. 

Mut siis se on hyvä, että Sebe voi käydä siellä katsomassa, miten hommat etenee ja täytyykin käydä, jotta pääsevät sitten vuorollaan mittaamaan ja tilaamaan ne keittiökalusteet. Lupasi soitella minulle loppuviikosta, et miten siellä on edistytty. Jännittää vähän, että minkäväriset/kkuosiset lattiat esim tulee asuntoon. Harmi, kun en pääse itse valitsemaan, vuokra-asunnosta kun on kyse. 

Niihin keittiökalusteisiin ehkä voin vähän vaikuttaa, koska se firma tosiaan on poikani työpaikka ja voin hänen kauttaan välittää toiveitani esim värien suhteen. (Väri ei vaikuta hintaan, materiaalivalinnat varmaankin tulee "ylemmältä taholta" ja siinä on jokin hintahaarukka, joka on sovittu taloyhtiön ja kalustefirman välillä). Katselin netistä sen firman mallistoja, jolta tämä minun pojan työnantaja tilaa keittiökalusteet ja kyllä siellä oli vaikka kuinka hienoja vaihtoehtoja. 

Mutta nyt juuri ei voi muuta kuin odottaa. 

Soittelin muuten siihen muuttokuljetusfirmaankin tässä pari päivää sitten, joka muutti minut myös tähän nykiseen asuntooni ja kyselin hintaa keikalle Vaasa - Ikaalinen. Huh huh, pienen yksiön (hinta riippuu myös asunnon koosta) muuttokustannukset (matkaa 190 km/sivu) maksaa 400-500 euroa. Jotain muuta on keksittävä. Työmarkkinatukeni ei todellakaan riitä... Myöskään täällä Vaasassa (eikä muuallakaan) ei ole minulla ketään sellaista ystävää, jolla olisi niin suuri pakettiauto tai vastaava, jolla voisi tavarat siirtää. Suurimmalla osalla tuntemistani ihmisistä ei ole autoa ollenkaan eikä kaikilla edes ajokorttia... 

Yksi vaihtoehto on vuokrata päiväksi pakettiauto jostain, mutta mistä se kuski sitten napataan? Minusta ei kyllä ole siihen, vaikka ajokortin omistankin. En ole ajanut autoa pian 15 vuoteen ja nyt on vielä talvikeli, enkä usko että tuo pakettiauto täydessä lastissa olisi turvallinen kokeilu näin pitkän tauon jälkeen, varsinkaan kun en ole milloinkaan ajanut pakettiautolla aiemmin muutenkaan.

On tässä siis monta pähkinää purtavaksi, joten ei auta jäädä fiilistelemään mitään uusia keittiökaappeja tai muuta sisustusta...

 Asiat lähtivätkin rullaamaan oikein vauhdikkaasti heti sen jälkeen, kun sain tuon tarjouksen asunnosta. Kun tarjous tuli Perjantaina, sovin samantien näytön Tiistaiksi. Se olikin tosi hyvä, koska aavistukseni asunnon kunnosta kävivät toteen. Lähdin siis ensimmäisellä mahdollisella bussilla Tiistaiaamuna liikkeelle, eli tuo bussi lähti Vaasasta klo 9:00. Autoa piti sitten vaihtaa tuossa varttia vaille yksitoista Jalasjärvellä, jonka jälkeen köröttelin mietteisiini vaipuneena loppumatkan Ikalisiin. Matkalla, kuten jo monta päivää sitä ennen, fiilikset sahasivat laidasta laitaan... välillä en halunnut ollenkaan muuttaa ja välillä olin innoissani ajatuksesta. Siinä istuessani ja niitä näitä mietiskellessäni, huomasin yhtäkkiä taivaanrannalla pienen reunan punaisena hohtavasta auringosta, joka juuri oli kipuamassa ylöspäin. Kaivelin kameran äkkiä laukusta ja koetin saada kuvaa tuosta suuresta tulipallosta. Mutta voi voi... bussi meni sellasta vauhtia ja tie kiemurteli, että välillä aurinko oli bussin oikealla puolella (jossa minäkin istuin) ja välillä se olikin yhtäkkiä vasemmalla puolella... just kun olin saanut tarkennettua niin sijainti olikin muuttunut ja puiden latvat peitti auringon tms. Vihdoin sain edes jonkinlaisen kuvan auringon noususta ja tässä se on, otettuna siis liikkuvan bussin ikkunan läpi.

 Soitin bussista myös pojalleni, joka sattuikin olemaan kotosalla, koska on lomautettuna työstään tämän kuun loppuun. Hän lupasi myös tulla katsomaan asuntoa pikkupoikansa kanssa ja kun vielä sisareni ajeli Tampereelta paikalle napaten minut matkahuollolta kyytiin, meitä olikin hyvä joukko katsastamassa paikat uudessa mahdollisessa kodissani.

Heti alkuun totesimme, että asunnolla ei ollut ketään paikalla näyttämässä sitä meille. Soitin isännöitsijälle, joka ihmetteli mitä siellä asunnolla teen! Minä puolestani ihmettelin miksi hän ei ollut siellä asunnolla, vaikka sähköpostilla olimme sopineet tapaamisen juurikin sinne. No, lopulta hän karautti paikalle punaisella pienellä autolla ja päästiin asiaan. Taloyhtiön ulkorakennus, jossa sauna ja varastot sun muut ovat, oli tuhopoltettu muutama vuosi sitten ja paikalle oli rakennettu uusi pytinki, joka olikin parasta koko paikassa... asunto itsessään oli todella kurjassa kunnossa varsinkin keittiön ja komeroiden, sekä lattioiden osalta. Järkytyin suorastaan; kuin suoraan 70-luvun alusta (talo on rakennettu 1973) ja nuo mainitsemani kohdat olivatkin aivan alkuperäiset. Hirveeen näköstä ja LIKAISTA!

Pääsimme kuitenkin isännöitsijän kanssa sopimukseen siitä, että asunto remontoidaan ennenkuin muutan sinne ja niinpä sitten tein vuokrasopimuksen saman tien ja muuttopäiväksi merkittiin 1.3.2012. Oli oikein hyvä, että poikani oli mukana, koska isännöitsijä oli tuttu asiakas hänen työpaikallaan ja tilasikin saman tien keittiön siitä puusepänliikkeestä, jossa poikani on töissä. Kaikenlisäksi he saavat tehdä sellaisen keittiön kuin parhaaksi katsovat ja arvaatte varmaan, että minä pääsin vähän vaikuttamaan asioihin myös 

Eli nyt sitten tilanne on se, että minä täällä odottelen ja elelen vielä reilun kuukauden maalaten apinan raivolla ja he siellä remppaavat minun asuntoani. Vähän kyllä jännittää että millaisia ne naapurit siellä ovat. Nuo talothan eivät ole "parhaasta päästä" Ikaalista, vaan niillä on aina ollut vähän huono maine asukkaiden suhteen. Tappeluja, ilkivaltaa jne. Isännöitisjän mukaan siellä on nykyisin rauhallisempaa, eikä valituksia ole hänelle tullut. Mutta sen takaan, että jos tuo ei pidä paikkaansa, niin valituksia alkaa kyllä tulla minun taholta sitten... En siedä sitä, että muita häiritään tai paikkoja rikotaan ja kaikki maksavat. Sellaiset joutavat muuttamaan muualle, jotka eivät kunnioita toisten asukkaiden elämää ja oikeuksia.

Tässä vielä pari kuvaa asunnosta. Kuvissa se näyttää paremmalta, mitä se oikeasti on, eikä siinä pohjaratkaisussa mitään vikaa olekaan. Pidän esim noista isoista olohuoneen ikkunoista paljon, samoin isosta eteishallista. (Asunnon neliöihin nähden isosta)

Näkymä olohuoneesta ulko-ovelle päin...

 

Olohuoneen ikkunasta avautuu tällaista näkymää...

 

Olohuoneesta keittokomeroon. Tuo seinänpätkä vasemmalla puretaan pois, jotta tulee avarampaa ja valoisampaa keittiöön.

 

Toiseen suuntaan keittiötä...

 

Ja tässä vielä sitä hirveyttä vuodelta 1973... 

 

Sitten vielä kuva makuuhuoneesta...

 

...ja kylppäristä... 

Laitan sitten "jälkeen" kuvia, kun remontti on tehty. . Nyt alkaa täällä päässä kaikenlainen "virastoasioiden" hoito sitten tuohon muuttotouhuun liittyen. Nykyisen asunnon irtisanominen, muuttomiesten tilaaminen ja kaikki muu sälä... 

 

 Tänään aamulla sain vihdoin hartaasti odottamani puhelinsoiton sieltä isännöitsijätoimistosta. Tarjosivat nyt sitten mulle just sitä asuntoa, jota halusinkin . 

Tästä se nyt sitten pyörähti "iso pyörä" käyntiin ja alkaa aikamoinen rumba! Ensimmäisenä sovin asunnon näytöstä ja menen siis nyt ensi viikolla Tiistaina käymään siellä. Mikäli hyväksyn tuon asunnon, niin luultavimmin voin tehdä samantien vuokrasopimuksen, kun siellä olen. 

Seuraava homma onkin sitten laatia lista hoidettavista asioista tärkeysjärjestyksessä, jotta kaikki tulee hoidettua ajallaan ja ilman stressiä.

Olen jo hyvissä ajoin alkanut tekemään myös "inventaariota" täällä kotona ja poistamaan jälleen kerran turhaa kamaa. Laitoin Facebookiin albumin otsikolla: "Sandran muuttokirppis" ja sinne sitten lisäillyt kuvia myytävistä tavaroista hinta ym tietoineen sitä mukaa kun olen tsekannut noita kaappeja ja kuvannut tavarat. Myynytkin olen jo muutamalla kympillä ja eräästä piirongista on kaksi kiinnostunutta ollut... saa sitten nähdä, että meneekö se kaupaksi vai jääkö vielä minulle. Vaikka jäisikin, niin ei se haittaa. Keksin juuri, että voin maalata sen valkoiseksi ja laittaa makuuhuoneeseeni siellä uudessa kodissa sitten...

Olen kaikenkaikkiaan aika innoissani nyt, kun alkoi oikeasti tapahtua jotain, ettei kaikki ole vain suunnitelmina minun päässäni. Mutta samalla olen aika haikealla mielellä jättäessäni rakkaan Vaasani. Toivon, että pääsen usein vierailemaan täällä tämänkin jälkeen ja taiteiden yönä ainakin tulen joka kesä! 

Nyt menen vielä päivittämään nukkesivua, mutta palaan huomenna kertomaan lisää taas...

 ...tietoa asunnosta. Laitoin perjantaina sähköpostia sinne kiintestövälittäjälle ja kyselin vähän että miksi en ole saanut mitään vastausta asuntohakemukseeni. Siellä kun on kuitenkin niitä vapaita asuntoja. 

Ehkä olen vähän liian kärsimätön. Yritänkin nyt rauhoittaa mieleni ja ajatella että aina tapahtuu niinkuin tapahtuu, riippumatta siitä, hermoilenko vai enkö. On siis parasta olla hermoilematta.

Siksi olenkin alkanut taas leikkiä nukeilla pitkän (pari kuukautta) kestäneen tauon jälkeen, heh heh 

Eilen ompelin joululahjaksi saamalleni nukelle vaatteita ja pian alan tekemmään myös syntymäpäivälahjaksi saamallen i nukelle. Tuli nimittäin yllätyspaketti Haminasta samalta ystävältä. jolta sain joululahjaksi nuken. (mulla on tiistaina syntymäpäivä).

Olemme molemmat nukkeharrastajia ja lähetämme joskus toisillemme nukkeja, joista tiedämme toisen pitävän tai keräävän niitä. Minulla nyt ei ole kummostakaan kokoelmaa, mutta ystävälläni on varmaan satoja nukkeja jo...

No niin, kun ei tuosta muuttoasiasta kerran ole mitään uutta kerrottavaa, niin menen tästä sitten ompelemaan nukenvaatteita. Palaan asiaan heti kun on jotain uutta tai muuten mainittavaa.

 Nyt on sitten kaikki vuodenvaihteen molemmin puolin sijoittuvat "pyhät" ohitse ja voin todella alkaa odottaa vastausta asuntohakemukseeni. Samalla pieni jännityksen poikanen on kuin varkain hiipinyt mieleeni. Kuinkahan tässä käy.

Mitä jos ne ei annakaan mulle mitään asuntoa? 

Olen kyllä vahvasti luottavainen siihen, että kaikki asiat järjestyvät aikanaan. Muutenkin haluan kaiken menevän parhaimmalla mahdollisella tavalla, vaikka en itse joka hetki näkisikään sitä selkeästi, mikä on se paras mahdollinen tapa. 

Muuten olen ollut nyt paljon pirteämpi, kuin moneen viikkoon, ettensanoisi kuukauteen. Tuo kamala pimeä kaamosaika on taas jo vähän niinku selän takana ja mennään koko ajan kohti valoisampaa aikaa. On aika rasittavaa kärsiä tuosta pimeästä syksykaudesta ja alkutalvesta ihan fyysisinä oireina ja masennuksena. Mutta aina siitä kuitenkin olen selvinnyt ja sinnittellyt läpi.

Nyt täytyykin kerätä voimia, että jaksaa taas kerran viedä tämän muutoksen läpi ja aloittaa jälleen kerran "puhtaalta pöydältä". Näitä aloituksiahan minun elämässä on ollut useita.... ja kaikki ovat olleet tarpeellisia ja tukeneet kasvuani ihmisenä. 

Tämä vuosi on meille kaikille, koko ihmiskunnalle todella mielenkiintoista aikaa. Muutoksen aikaa kaikenkaikkiaan. Odotan todella suurella mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Olen myös siitä iloinen, että voin ehkä olla tukemassa omaa perhettäni läpi tämän ajan.

No nyt jään vaan odottelemaan postia ja toivomaan että mahdollisimman pian minulle tulisi asuntotarjous, että pääsisi konkreettisesti toimimaan.